Koskapa Nalalla oli voimassa edelleen ekinokokkilääkitys niin mehän ajaa hurautettiin lauantaina Kalixiin Ruotsin puolelle kisaamaan. Kisa-alustana oli jälleen laaja ruohokenttä, paikan päällä hyvä tunnelma ja kehän reunoilla varsinainen telttakylä. Muuta kerrottavaa reissusta ei sitten juuri olekaan. Koira oli radalla kuin lehmät kevätlaitumilla - ei päätä eikä häntää siinä tekemisessä. Yhtäkään pujottelua ei saatu tehtyä kokonaan virheettä, takaakierroista koira ei ollut kuullutkaan ja muutenkin korvat tuntuivat olevan vain koristeina. Armotonta kaahotusta alusta loppuun... Oikein hävetti osallistua, ruotsalaiset varmaan luulivat meidän ilmoittautuneen väärään kisaluokkaan?!? Emännän pinna kärvähti kolmen startin jälkeen (la kaksi ja su yksi) joten Nala ei pääsyt radalle neljättä kertaa vaikka se oli ilmoitettu kaikkiin startteihin. Ei kertakaikkisesti halunnut antaa koiralle lupaa enää yhteenkään kaahailustarttiin, niin ala-arvoista meno oli. Kotimatkalla piti soittaa Riitalle ja hakea henkistä apua, nyt kuulemma ollaan vaan ihan siellä pohjalla - jossain pohjamudissa kai. Riitta lupasi että aikaa myöten hellittää ;)