Nalan uimakoulut jatkuvat. Lähes päivittäin on käyty uimassa vanhojen tuttujen ja nyt myöskin flatti Unnin sekä kultsu Alman seurassa. Unnin seura olisi Nalalle erityisen mieleen sillä neitokainen kaahailee edestakaisin vauhdilla ja tästähän Nala tykkää. Unnin otteet vaan tuntuvat olevan ajoittain sen verran ronskit että Nalan pitää ihan varan vuoksi kiljahdella, kellistyä kyljelleen ja esittää heikkopeikkoa. Saman tien se sitten taas hypähtää jaloilleen ja matka jatkuu kuin ei olisi koskaan pysähtynytkään.

Uimataitoa Nala on siis edelleen treenannut ja nyt ollaan jo vahvoissa "kuivaharjoitteluliikkeissä". Emäntä on muutaman kerran vienyt koiran veteen niin syvälle että sen pitää oikeasti uida rantaan, lisäksi se tipahti kerran surffareitten laiturilta mereen ja pääsi silloinkin uimasilleen. Tuon tipahtamisen ja laiturille takaisin pääsyn jälkeen se vain jatkoi samaista meriruohojen kalastelua ;) Uintiliikeet on vielä vähän hätäisiä mutta pinnalla se pysyy ja pärskeet on kovat. Hauskinta on ehdottomasti se kun koira alkaa tehdä uintiliikkeitä jo ennen veteen laittamista. Ahneuksissaan se tuli tänään makupalan perässä niin pitkälle että joutui irroittamaan tassut pohjasta! Kyllä tämä tästä etenee.

Adalle helteet eivät ole olleet laisinkaan hyväksi. Se ei jaksa kävellä ulkona kuin lyhyitä lenkkejä paitsi noilla uintireissuilla. Silloin saa turkin kasteltua läpikotaisin ja se näkyy tekevän hyvää jaksamiselle. Koira on ulkona niin innottoman näköinen että mieluummin sen jättää kotiin kuin raahaa väkisin mukaan kaikille lenkeille. Osansa lienee toki Nalankin käytöksellä: ilman jatkuvaa kieltämistä se lähinnä roikkuu Adan kaulanahassa ulkoilun ajan :(

Saatiin Tarjalta lainaan Jenny Dammin "Handling foundation"-agilityDVD. Katsottiin se yhdessä Nalan kanssa. Jennyn turinat eivät Nalaa kiinnostaneet mutta kun treenejä alettiin näyttää niin koira istui kuin tatti ruudun ääressä. DVD:n lopussa käytettiin myös naksutinta ja silloin pikkukoira sekosi. Se hyökkäsi innoissaan telkkarin taakse ja alkoi tuijotella Emäntää silmiin - naksun palkitseva ääni on siis opittu :) Tämän jälkeen käytiinkin pihalla sääskiä uhmaten hiukkasen treenaamassa käännöksiä. Jotain tuntui ohjeista pikkukoirankin päähän jääneen.

Huomenna on OKK:n iltakisat agilityssa. Emäntä on ilmoittanut kisaamaan Taikan jota ei ole laisinkaan nähnyt edellisten kisojen jälkeen...jee. Pahinta kisoissa on se ettei Emäntä ymmärtänyt katsoa etukäteen kuka kisan tuomaroi. Minna-tuomari nimittäin käyttää paimenpilliä ja sen ääni muistuttaa kovasti NOME-pilliä. Tunnetusti Taika intoutuu pillin äänestä eikä pysty keskittymään yhteiseen tekemiseen. Käydään nyt kuitenkin kokeilemassa taas sekin kamaluus.